Jep, eli eipä ole enää montaa päivää matkaa jäljellä, kolme about kokonaista päivää Hong Kongissa on vielä viettämättä.

Eilinen meni loppupeleissä ihan jees. Vaikka yleistä hermojen kireyttä olikin ilmassa erittäin voimakkaana. Kun tsekkasin itteni hienosta hotellista ulos ja marssin metroasemalle, metroon ja jopa oikealla pysäkillä jäin ulos ja jopa viiden minuutin ihmettelyn jälkeen löysin hostellin, niin alkoi vaikuttaa asiat ihan hyvälle. Vaan sitten mun piti etsiä vielä pankkiautomaatti, mikä ei ollutkaan niin helppo homma, pyörin harhassa varmaan vartin verran... Ja alkoi jo taas ottamaan kupoliin. Mutta pääsin siis oikeaan hostelliin sisälle. Mutta sitten kun piti päästä ensin huoneistokäytävään, ennenkuin pääsisi edes huoneeseen, niin avain ei käynytkään lukkoon! Olin niin hermostunut sitten, että potkaisin jopa ovea ihan täysillä. Teutaroin siinä aikani ryydikkäiden kirosanojen kanssa, kunnes kuulin askelia oven takaa. Ja sieltähän joku nuorimies tuli ulos. Aloin hänelle sitten avautumaan ryhdikkäästi englanniksi, miten mua ottaa päähän ja vihaan koko kaupunkia ja kaikkea. Sitten hän kysyi multa suomeksi, että sä taidat muuten olla Suomesta.. Jäin hetkeksi toljottamaan häntä monttu auki, että no niin mie oon, mistäs tiesit. Sanoi, että englannin aksentti paljasti mut. Totesin vain takaisin, että luulin, että mun temperamentti paljasti mut! =D

Noh, pääsin huoneeseen, heitin vaa matkatavarat sinne, otin mukaani hieman jotain vaatteita ja makuupussin ja marssin lähimpään postitoimistoon, minkä onneksi olin nähnyt saapuessani. Ja niinpä lähti 3kg tavaraa Suomeen päin laivan kyydissä, maksoihan se jonkinverran, mutta eipä tartte raahata! Ja lähetin vain lähinnä sellaisia tavaroita, joita olen ostanut Suomesta, joten ei ainakaan tullimiehillä pitäs olla valittamista, kuulemani mukaan avaavat kaikki paketit, mitä täältä päin maailmankolkkaa saapuvat Suomeen. Jotain 24 euroa tuo lysti maksoi, jos oikein muistan.

Sitten lähdin tutkimaan Hong Kongin pääsaarta. Kiertelin katuja ympäriinsä, myös kuuluisaa SoHon aluetta tuli tallattua ja se ravintoloiden paljous oli kyllä jotain tosi hämmästyttävää. Hinnatkin vain oli suunnattu nimenomaan länsimaalaisille turisteille... Kun kello alkoi näyttämään sopivia aikoja, hyppäsin bussiin ja suuntasin kohti Peak:ia. Ehdin Peak:lle hyvin vielä valoisaan aikaan ja otin muutamia kuvia Hong Kongista muutaman sadan metrin korkeudelta vuorenrinteeltä. Ja sitten aloin odottelemaan pimeää.. Ympärilläni oli paljon järjestelmädigikameroita hienoin objektiivein jalustoillaan ja tuumasin, että onpas täällä paljon ihmisiä kanssa odottamassa pimeän aikaa, että saa otettua kaupungista kuvia pimeälläkin ja vähän häpesin omaa pikkuista ja huonoa taskupokkaridigiäni. Pimeän odottelu oli tosi tylsää, mutta hiljalleen se sieltä tuli. Ja jengi yhä vain odottaa mun vierellä jotain hienojen kameroidensa kanssa. Otin itse jonkinverran pimeävalokuvia ja jäin sitten odottelemaan, että mitäs tässä nyt muka on tapahtumassa. Vaikka kaikki, jotka mut tuntevat, tietävät että kärsivällisyys ei todellakaan ole isoimpia hyveitäni, niin nyt yllätän teidät! Mie oikeasti seisoin siellä tunnin (!!) tekemättä mitään, ennenkuin kysyin vieressä seisovalta, että mitä te kaikki täällä odotatte?! =D Ja sitten sain tietää, että puolen tunnin päästä on alkamassa ilotulitus! Ja mie luulin, että se on vasta lauantai-iltana! Mutta ah onnea, mie olin loistavilla paikoilla ihan tuurilla ja tällä kertaa kärsivällisyys todellakin palkittiin!

Ilotulitus oli tosi upea, en vain ole ikinä aiemmin kuvannut kameralla ilotulitusta, ja kun tollainen huono digipokkari, niin.. Mutta kyllä omasta mielestäni joitakin onnistuneita otoksia sain. Ilotulitus juhli Kiinan 60 vuotista taivalta, kansallisviikkoa kun viettävät nyt täällä. N. 25 minuuttia kesti ilotulitus ja kyllä oli "hieman" eri mittakaavassa kuin joku suomalainen pikkupaukutus uutenavuotena.

Porukkaa oli liikenteessä todella paljon ja sain etsiä todenteolla sellaista ravintolaa, missä olisi vapaita pöytiä tai ei olisi jotain yksityistilaisuutta, tai muuten kelpaava. Löysin kuitenkin hyvän mestan, kohtuuedullisen Honkkarihintoihin ja ruoka oli hyvää. Palatessani sattumoisin samaan aikaan tuli myös huonekaverini, samalla hissillä! Varsin mukavia nuoria neitosia, molemmat ovat kaksi vuotta mua vanhempia, toinen Amerikasta (asuu Koreassa nyt) ja toinen Koreasta (ovat siis ystävyksiä). Huone on tosi pieni ahdas koppi, missä on kolme sänkyä, hitusen lattiatilaa ja niin pieni vessasuihku-koppi että hyvä että ympäri mahtuu kääntymään. Eikä ikkunaa. Mutta kyllä siellä nukkuu.

Tänään suunnitelmissa on kierrellä lisää ympäri kaupunkia sekä illalla lähteä käymään Macaun puolella katsomassa Cirque Du Soleil:n Zaia-esitys. Kallista lystiä, mutta olkoot. Koitan etsiä jonkun matkatoimiston, joka myisi sekä lauttalippuja että noita esityslippuja, että en turhaan matkustaisi Macauhun, jos esitys onkin jo loppuunmyyty. Lauttamatkakaan kun ei halpa ole. Macau on vähän niinkuin Hong Kong, mutta se oli vuosikymmeniä Portugalin hallussa, ennenkuin palauttivat sen Kiinan hallintoon, mutta Macau, kuten Honkkari, on ns. autonominen valtio. (Tai jotain sinne päin, en tiedä niin tarkasti tätä politiikkaa.)

Vaan nyt lähden pois täältä ahdistavasta internet-kahvilasta, mikä on vain pieni lasikoppi jonkun elektroniikka-liikkeen takatilassa. On nälkä. Hostelli sijaitsee tässä samassa rakennuksessa ja koko rakennus kuhisee intialaisia ja tummia miehiä. Varsin ahdistava paikka. Yöks. Onneksi täällä ei tartte aikaansa viettää, tulee vain nukkumaan ja koko muun ajan kiertelee jossain. Muissa kohteissani sentäs tykkäsin viettää hostellilla aikaa, mutta täällä ei tulisi kysymykseenkään. Kauas vain.