Eli saavuin eilen takaisin Suomeen hieman kello kahden jälkeen päivällä. Helsinki-Vantaan lentoterminaali näytti ulkoapäin pieneltä kopperoiselta maailman lentokenttien jälkeen ja kentällä oli vain kourallinen koneita. Myös laukkuja odotellessa ympäristö oli niin hiljainen. Jotkut suomalaiset kyllä juttelivat, mutta äänenvoimakkuus oli hillitty. Kiinalaiset kun puhuvat kovempaa ja aina ja jatkuvasti ja tungeksivat. On myös äärimmäisen outoa kuunnella ympäristöstään suomea, se vain kuulostaa tosi oudolle. Siihen jo tottui, että kaikki ympärillä puhuu kiinaa, mistä ei ymmärrä itse sanaakaan.

Viimeinen ilta ja päivä meni Hong Kongissa varsin rauhallisesti. En saanut yhteyttä aussi-kaveriin parin puhelun jälkeen, joten annoin koko asian olla. Huoneeseen saapui nuori brittinainen, jonka kanssa lähdimme sitten syömään ja juomaan pari olutta SoHoon. Sitten palasimme ajoissa hostelliin ja kaaduimme petiin aika aikaisin. Huoneeseen oli saapunut sillä välin myös kolmas jäsen, jonka näimme vain keskellä yötä vilauksella ja sanaakaan ei tullut vaihdettua. Tosin hän puhui unissaan, kun me kaksi olimme heränneet hetkeksi keskellä yötä ja hihittelimme hänen höpinöilleen. Vilasin sängyltä hänen kirjaa, joka oli saksaksi, mutta unissaan hän puhui kyllä englantia. Kansalaisuus, nimi ja ikä jäi siis vain arvoitukseksi.

Sain pakattua tavarat hyvin ja vein rinkan säilytykseen eräälle päämetroasemista. Söin ja suuntasin kulkuni takaisin Kowlooniin päin (missä siis hostellikin oli) mennäkseni Space Museumiin. Kuulosti erittäin hienolta, mutta oli minulle suunnaton pettymys. Kyseessä oli jokaisella sananpainollaan nimenomaan Museo. Tieto museossa oli n. 15 vuotta vanhaa joka rintamalla. Ääretön pettymys, tiede on mennyt siinä ajassa niin suunnattomia harppauksia eteenpäin, esim. pimeä aine, joka on universumin kehityksen kannalta ratkaisevassa asemassa, löydettiin n. 11 vuotta sitten. Ja viimeisimmissä uutisissahan kuusta on löydetty vettä, tosin vain ihan pikkupikkuisia atomiyhdistelmiä, mutta kuitenkin. Lisäksi museossa oli aivan tajuton määrä mölyäviä, juoksentelevia ja huonosti kontrolloituja kiinalaislapsia. Ja kun menin katsomaan erästä filmiä maailmankaikkeuden synnystä (mikä oli tehty varmaan 25 vuotta sitten...), joka oli puhuttu englanniksi, edestä ramppasi jatkuvasti kiinalaisia, jotka hetkeksi tulivat katsomaan filmiä, sitten puhuivat suureen ääneen, jotta en kuullut mitään mitä filmissä sanottiin ja sitten kävelivät valkokankaan editse pois. Argh!

Paineet alkoivat nousemaan liian korkeiksi, joten pakenin SoHoon, puoliksi juoksin koko jyrkän ylämäen sinne, enkä käyttänyt liukuportaita, nimittäin tosiaan piti laskea vähän paineita ulos. Löysin sitten mukavan ravintolan, missä join pari lasia olutta ja söin hyvää ruokaa odottaessani, että kello voisi olla senverta paljon, että voin lähteä lentokentälle. Yllätyksekseni seikkaillessani jättimäisen ostoskeskuksen läpi, missä oli tämä päämetroasema ja rinkkani säilytyksessä, huomasin että siellä on useimpien lentoyhtiöiden lähtöselvitys! Myös Turkish Airlinesin! Joten meninpä tekeen lähtöselvityksen siinä samantien ja heitin rinkkani heidän huomaan, ennenkuin nousin lentokentälle lähtevään metroon. Lähetin postikortit vasta lentokentältä, mutta veikkaan niiden saapuvan kohtalaisen nopeasti, kenties jopa tämän viikon loppupuolella. Join vähän olutta ja viiniä, söin ekaa kertaa elämässäni jotain sushin tapasta, mikä oli hyvää ja nautin lentokentän tunnelmasta.

Paluulento lähti yli tunnin myöhässä jonkun teknisen vian takia. Me vain istuimme lentokoneessa ja odotimme... Onneksi sain jossain vaiheessa laitettua omasta viihdekeskuksestani leffan päälle, katsoin siinä kaksi leffaa, nousu sekä syömistarjoilukin oli jossain välissä, ennenkuin koitin käydä nukkumaan. Tällä kertaa penkkirivistössäni ei ollut ketään muita, joten nostin käsinojat ylös ja kävin ihan makaamaan kolmen penkin päälle. Mutta siltikin uni tuli huonosti, nukuin ehkä nelisen tuntia pätkittäin ja havahduin juuri sopivasti aamupalatarjoilun alkaessa. Laskeutuessaan kone teki täyden kahdeksikon Ataturkin lentokentän ja meren ympärillä ja ihmettelin moista taitopiruettilentoa. N. 15km:n päässä oli vaikuttava ukkospilvi, joka välkkyi mukavasti, mutta en usko sen vaikuttaneen tohon kaarteluun. Tarkkailin vain silmä kovana laskeutumisvaiheessa, kun olimme pilven sisällä (joka taisi olla normaali sadepilvi), että iskisikö koneeseen salama ja ehtisinkö huomata sen. =D

Ataturkin kentällä aika meni mukavasti, söin jälleen vähän ruokaa ja käytin tietokonetta. Jälleen vain lento oli myöhässä, istuimme reilu puoli tuntia lentokoneessa enkä missään vaiheessa kuullut tietoa, että miksi. Ainakin sain pikkuisen torkuttua. Lennon loppupuolella alkoi olemaan jo kärsimätön olo, että pian sitä olisi takaisin Suomessa... Odotti, mutta silti ei olisi halunnut. Laskeutuminen kävi mukavassa sivutuulessa lentokoneen ollessa aika kallellaan lähes maanpinnalle saakka, mutta varmaan kaksi metriä ennen maanpintaa kapteeni sai oikaistua koneen ja kone ei edes pompahtanut. Kyllä siinä jo vähän jännitti, että mitäs nää turkkilaiset oikeen meinaa... Kone oli puoli tuntia myöhässä myös perillä. Rinkka tuli kohtuullisen nopeasti liukuhihnalle ja vasta reilusti jälkikäteen kotona luin uutisista, että reilua tuntia aiemmin ennen lentoni laskeutumista lentokentältä oli marssinut henkilökuntaa ulos myös laukkusiirrosta. Eipä vaikuttanut mulle yhtään, vaikka nimenomaan Star Alliancen koneita koski.

Nukuin viime yönä melkein 12h ottaen kiinni matkustamisesta aiheutuneita univelkoja. Nyt on jälleen hyvä olo! Tänään takaisin duuniin.

Osaan jo myös tehdä arvioinnit kokonaiskustannuksista matkan suhteen, eli:

Lennot (HKI - IST - HKG - IST - HKI sekä CAN-CKG-PVG ja SHA-CAN) yht. n. 600e.

Reissussa kuluneet rahat (syöminen, hostellit, vaatteet, tuliaiset yms.); Kiinan puoli n. 600e ja Hong Kong n. 450e. Yht. 1050e.

Rokotukset, matkavakuutus, uusi rinkka yms.yms. (joista suurin osa toki palvelee paljon pidempään kuin vain tämän matkan, vaan vuoden, jopa kymmeniä vuosia...) : n. 250e.

Total amount: 1900e.

Ja varmasti paljon halvemmallakin olisi voinut selvitä! =D Esim. Hong Kongissa söin aika kalliissa paikoissa koko ajan ja se yksi kallis hotelliyö ymsyms. Jos olisin nähnyt enemmän vaivaa, olisin selvinnyt helposti pelkästä Hong Kongista n. 150e halvemmalla. Mutta koska olin tehnyt niin paljon töitä juuri ennen lähtöäni, olivat palkat myös sitä kokoluokkaa, että karkeasti arvoiden multa jäi n. 800 euroa rahaa säästöön vielä...! Seuraavaa matkaa suunnitellessa...! =D Kiitos kaikille lukijoille.

Matkan loppu alkaa tosiaan uhkaavasti häämöttämään. Paikallista aikaa sunnuntaina myöhään illalla lähtee lento, joten käytännössä mulla on koko sunnuntai vielä aikaa kiertää kaupunkia ja tehdä mitä huvittaa. Olen katsonut jo etukäteen, että yhdellä isoimmista metroasemista, minne pääsee suoraan hostellilta yhden metron kanssa, on matkatavarasäilytys. Ja tuolta metroasemalta lähtee myös suora metrolinja lentoasemalle.. Joten heitän huomisaamuna kamat sinne, taitaahan se jotain maksaakin, sillä hostellilta pitää chekata ittensä ulos ennen puoltapäivää. Ja eipä tartte raahautua enää hostellin suuntaan takaisin illemmalla hakemaan kamoja, vaikka voisivatkin niitä säilyttää jossain tiskin alla.

Eilinen meni ihan jees. Yleinen hermojen kireys on tosin jatkuva riesa. Matkaväsymystä siis. Onnistuin taas jotenkuten kiepauttamaan itseni eksyksiin ja ärsytti suunnattomasti Hong Kongin katusuunnittelu, sillä et päässyt kävelemään siihen suuntaan mihin halusi, vaan piti kiertää jostain hornantuutista. Argh. Hankala kaupunki! Hiljalleen alan tottumaan myös vasemmanpuoleiseen liikenteeseen... "Oikeassa" Kiinassahan liikenne on normaalijärkevää oikeanpuoleista. Löysin parin kyselyn jälkeen sellaisen matkatoimiston suoraan lauttaterminaalista, joka myi lippuja Cirque Du Soleil:n näytökseen (sain vielä listahintoja halvemmalla) sekä lauttamatkat. Yhteensä hintaa kertyi n. 80 euroa.. Ja sitten hyvä etten SoHo:ssa eräässä baarissa olutta juopotellen ja läppärin äärellä istuen kuluttanut koko puolta päivää.

Lauttamatka Macaoon meni vähän vaisuissa tunnelmissa, olin nimittäin unohtanut erään aika tärkeän seikan... Tulen helposti merisairaaksi. =S Siinähän sitten rauhallisesti hengitellen koitin kestää tunnin keinuvassa pikapaatissa. Urph. Aika tuskaisaa. Meinasi jälleen iskeä paniikki, että ehdinkö ajoissa näytökseen edes. Taksilla olin suunnitellut meneväni ja sillä meninkin. Etenkin kun mulla oli sellainen "ennakkolippu" vain, mitä ei ollu kirjattu edes mihinkää tiettyyn näytökseen, joten mua pelotti, että entäs jos näytös onkin loppuunmyyty, enkä pääse sinne, etenkään kun en saapunut paikalle ajoissa... Ja sitten jouduin eksymään jonnekin helkkarin isoon kasinoon vielä kaiken hyvän lisäksi, sillä Cirque du Soleil:n näyttämöareenahan on sellaisen suunnattoman suuren casino-hotelli-lisäätähänmitätoivot-sisällä! Se kasino oli aivan älyttömän kokoinen! Siis hillitön! Mutta liput sain ja vielä aika hyvälle paikalle, vaikka oli vain B-kategorian liput. =) Jo ennen esitystä yleisön joukossa kierteli hauskuuttamassa pari esitykseen kuuluvaa hahmoa, toisella vielä mikki mukanaan, ja mie hihittelin kuin pikkulapsi niille jutuille.

Esitys oli kertakaikkisen loistava! Siis todella ihana ja taiteellinen ja kaunis ja valloittava ja tunteellinen ja ja ja...! Siis ihastuin ikihyviksi! Aiemmin olen siis vain Youtubesta katsonut videoita Cirque Du Soleil:n esityksistä, ja vastasi odotuksiani paremmin kuin hyvin! Rakastuin! Varmasti tulen jatkossakin hyödyntämään tilaisuudet, jos on mahdollista vain käydä joku esitys katsomassa! Esityksen jälkeen mun oli vielä pakko käydä ostamassa ylihinnoiteltu Cirque Du Soleil:n t-paita ja pieni jääkaappimagneetti. Paita on kyllä kaunis ja tehty 100% bambusta (panda-parat, mitä ne nyt syö, ku pidän ylläni niiden ruokaa...), hinta oli jotain tosi järkyttävää (n. 36 euroa), mutta pakko se silti oli ostaa.

Lauttamatka takaisinpäin meni mukavammin, ilmeisesti tullessa olimme tulleet vasta-aallokkoon ja nyt matkasimme ns. aaltojen mukana, niin ei vatkannut niin hirveästi. Mutta kyllä silti voin pahoin. Kello oli melkein yksi yöllä, kun olin takaisin Hong Kongissa, rajamuodollisuudet olivat nyt ihan läpihuutojuttuja mennen tullen. Mutta metro ei enää kulkenut noihin aikoihin, joten taksilla tulin takaisin hostellille. Hinta tuntui todella kauhistuttavalta, sillä esim. Chongqingissä tuollainen matka olisi maksanut n. 3euroa taksilla, täällä se oli jopa 9euroa! Ja matka siis n. 12km! Iik!

Huonekaverini eivät olleet vielä edes nukkumassa, kun saavuin huoneeseen. Jossain vaiheessa yötä tulivat, en edes herännyt, sillä vetelin korvatulppieni kanssa syviä hirsiä. Aamulla aloimme tekemään selviä havaintoja, että huoneessamme on "bed bugs":ja. Eli siis sellasia pieniä ällöttäviä otuksia, mitkä yöllä puree hyttysenpiston näköisiä jälkiä kehoon, munii munat kaikkiin saumoihin ymsyms., leviävät todella helposti ja ovat hankalia hävittää. Tarkoittaapi tämä ongelma sitä, että Suomeen saapuessani minulla on melkoinen operaatio tavaroideni kanssa. Käytännössä tarkoittaa, että kun saavun Suomeen, heitän kaikki tavarat välittömästi isoon jätesäkkiin, mitä minulla on tuolla hostellihuoneessa ollut, myös päälläni olevat vaatteet (olen senverta vainoharhainen, et tekis mieli riisua vaatteet jo rappukäytävässä...) ja juoksen samantien suihkuun, ja pesen itseni perusteellisesti. Sen jälkeen odotan, että pääsen viemään kaikki tavarani erittäin kuumaan saunaan 4-5 tunnin ajaksi. Eli joku pk-seutulainen, onko lainata saunaa...? Bed bugsien munat vaativat n. 90 asteen kuumuutta tuon ajan tuhoutuakseen. Tai n. -25 pakkasta ja sitä kaks vuorokautta... Minä en todellakaan missään nimessä ikinä halua levittää kotiini bed bugseja! Ei kukaan järkevä ihminen halua. Yks vaihtoehto olis kyl viedä kamat työpaikalla pakkashuoneeseen.. Siellä on n. -20, jos se vaik riittäis, ja voisi pitää niitä siellä vaikka viikon. Muah!

Eilen tutustuin laivaterminaalilla odotellessani lauttaa yhteen australialaiseen nuoreen mieheen. Vaikutti varsin mukavalta, odotti omaa kaveriaan, jotta menevät yhdessä lauttaan (eri lautta kuitenkin kuin mulla oli). Kaverukset sitten yhdessä kysyivät, että onko mulla tänäiltana menoa, että voitais yhdessä mennä jonnekin baariin, yökerhoon tms. Voisi kohta soitella heillepäin ja kysyä, mitä ovat miettineet ja jos voisin tosiaankin liittyä seuraan. Pitkälle yöhön en kuitenkaan voi remuta, sillä aamulla pitää herätä kohtuuaikaisin pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huone. Lisäksi sorruin tänään shoppailemaan, löysin aivan ihanan ostoskeskuksen täältä.. Hinnat olivat about. Kiinan tasoa ja neljä isoa kerrosta täynnä pikkupuoteja; vaatteita, kenkiä, koruja sun muuta..! Siis satoja liikkeitä! Löysin yhdestä nurkasta aivan ihanan putiikin, jonka olisin vain halunnut ostaa tyhjäksi! Loppupeleissä ostin mekon ja hanskat. Ja yhestä kenkäkaupasta eräät "näin tapat jalkasi viidessä minuutissa mutta näytät hyvältä"-kengät. Olen jo paniikissa, että taas on tuota kamaa liikaa raahattavana, tein jo alustavaa pakkailua, mutta näyttävät kuitenkin sopivan rinkkaan kohtuullisesti. Vaikka mulla nyt on kahdet kengät ostettuna tuliaisiksi itselleni! =D Hupsis. En yleensä shoppaile, ihan oikeasti, kaikki ketkä tuntevat mut tietävät, että ostan uusia kenkiä tai vaatteita tosi harvoin. Mutta täällä kun nuo hinnat ovat edulliset... Suomessa kaikki on ihan liian kallista! Saan kulttuurishokin jo pelkästään hintojen takia palatessani.. Ja sitten katson typeränä haarukkaa ja veistä pöydällä ja kysyn, saanko syömäpuikot. Ja syljen syötäväksi kelpaamattomat osat pitkin pöytää. Ylitän kadut puikkelehtien autojen välistä mitensattuu, toki ilman suojatietä. Ja pudotan roskat maahan. Ja mitäs muita pahoja tapoja täältä olen oppinut... =D

Mutta, nyt pistän koneen pakettiin ja käväsen tuolla ankeassa pikkuisessa saastuneessa hostellikopissa ja soittelen uusille tuttavuuksilleni illan suunnitelmia.

Jep, eli eipä ole enää montaa päivää matkaa jäljellä, kolme about kokonaista päivää Hong Kongissa on vielä viettämättä.

Eilinen meni loppupeleissä ihan jees. Vaikka yleistä hermojen kireyttä olikin ilmassa erittäin voimakkaana. Kun tsekkasin itteni hienosta hotellista ulos ja marssin metroasemalle, metroon ja jopa oikealla pysäkillä jäin ulos ja jopa viiden minuutin ihmettelyn jälkeen löysin hostellin, niin alkoi vaikuttaa asiat ihan hyvälle. Vaan sitten mun piti etsiä vielä pankkiautomaatti, mikä ei ollutkaan niin helppo homma, pyörin harhassa varmaan vartin verran... Ja alkoi jo taas ottamaan kupoliin. Mutta pääsin siis oikeaan hostelliin sisälle. Mutta sitten kun piti päästä ensin huoneistokäytävään, ennenkuin pääsisi edes huoneeseen, niin avain ei käynytkään lukkoon! Olin niin hermostunut sitten, että potkaisin jopa ovea ihan täysillä. Teutaroin siinä aikani ryydikkäiden kirosanojen kanssa, kunnes kuulin askelia oven takaa. Ja sieltähän joku nuorimies tuli ulos. Aloin hänelle sitten avautumaan ryhdikkäästi englanniksi, miten mua ottaa päähän ja vihaan koko kaupunkia ja kaikkea. Sitten hän kysyi multa suomeksi, että sä taidat muuten olla Suomesta.. Jäin hetkeksi toljottamaan häntä monttu auki, että no niin mie oon, mistäs tiesit. Sanoi, että englannin aksentti paljasti mut. Totesin vain takaisin, että luulin, että mun temperamentti paljasti mut! =D

Noh, pääsin huoneeseen, heitin vaa matkatavarat sinne, otin mukaani hieman jotain vaatteita ja makuupussin ja marssin lähimpään postitoimistoon, minkä onneksi olin nähnyt saapuessani. Ja niinpä lähti 3kg tavaraa Suomeen päin laivan kyydissä, maksoihan se jonkinverran, mutta eipä tartte raahata! Ja lähetin vain lähinnä sellaisia tavaroita, joita olen ostanut Suomesta, joten ei ainakaan tullimiehillä pitäs olla valittamista, kuulemani mukaan avaavat kaikki paketit, mitä täältä päin maailmankolkkaa saapuvat Suomeen. Jotain 24 euroa tuo lysti maksoi, jos oikein muistan.

Sitten lähdin tutkimaan Hong Kongin pääsaarta. Kiertelin katuja ympäriinsä, myös kuuluisaa SoHon aluetta tuli tallattua ja se ravintoloiden paljous oli kyllä jotain tosi hämmästyttävää. Hinnatkin vain oli suunnattu nimenomaan länsimaalaisille turisteille... Kun kello alkoi näyttämään sopivia aikoja, hyppäsin bussiin ja suuntasin kohti Peak:ia. Ehdin Peak:lle hyvin vielä valoisaan aikaan ja otin muutamia kuvia Hong Kongista muutaman sadan metrin korkeudelta vuorenrinteeltä. Ja sitten aloin odottelemaan pimeää.. Ympärilläni oli paljon järjestelmädigikameroita hienoin objektiivein jalustoillaan ja tuumasin, että onpas täällä paljon ihmisiä kanssa odottamassa pimeän aikaa, että saa otettua kaupungista kuvia pimeälläkin ja vähän häpesin omaa pikkuista ja huonoa taskupokkaridigiäni. Pimeän odottelu oli tosi tylsää, mutta hiljalleen se sieltä tuli. Ja jengi yhä vain odottaa mun vierellä jotain hienojen kameroidensa kanssa. Otin itse jonkinverran pimeävalokuvia ja jäin sitten odottelemaan, että mitäs tässä nyt muka on tapahtumassa. Vaikka kaikki, jotka mut tuntevat, tietävät että kärsivällisyys ei todellakaan ole isoimpia hyveitäni, niin nyt yllätän teidät! Mie oikeasti seisoin siellä tunnin (!!) tekemättä mitään, ennenkuin kysyin vieressä seisovalta, että mitä te kaikki täällä odotatte?! =D Ja sitten sain tietää, että puolen tunnin päästä on alkamassa ilotulitus! Ja mie luulin, että se on vasta lauantai-iltana! Mutta ah onnea, mie olin loistavilla paikoilla ihan tuurilla ja tällä kertaa kärsivällisyys todellakin palkittiin!

Ilotulitus oli tosi upea, en vain ole ikinä aiemmin kuvannut kameralla ilotulitusta, ja kun tollainen huono digipokkari, niin.. Mutta kyllä omasta mielestäni joitakin onnistuneita otoksia sain. Ilotulitus juhli Kiinan 60 vuotista taivalta, kansallisviikkoa kun viettävät nyt täällä. N. 25 minuuttia kesti ilotulitus ja kyllä oli "hieman" eri mittakaavassa kuin joku suomalainen pikkupaukutus uutenavuotena.

Porukkaa oli liikenteessä todella paljon ja sain etsiä todenteolla sellaista ravintolaa, missä olisi vapaita pöytiä tai ei olisi jotain yksityistilaisuutta, tai muuten kelpaava. Löysin kuitenkin hyvän mestan, kohtuuedullisen Honkkarihintoihin ja ruoka oli hyvää. Palatessani sattumoisin samaan aikaan tuli myös huonekaverini, samalla hissillä! Varsin mukavia nuoria neitosia, molemmat ovat kaksi vuotta mua vanhempia, toinen Amerikasta (asuu Koreassa nyt) ja toinen Koreasta (ovat siis ystävyksiä). Huone on tosi pieni ahdas koppi, missä on kolme sänkyä, hitusen lattiatilaa ja niin pieni vessasuihku-koppi että hyvä että ympäri mahtuu kääntymään. Eikä ikkunaa. Mutta kyllä siellä nukkuu.

Tänään suunnitelmissa on kierrellä lisää ympäri kaupunkia sekä illalla lähteä käymään Macaun puolella katsomassa Cirque Du Soleil:n Zaia-esitys. Kallista lystiä, mutta olkoot. Koitan etsiä jonkun matkatoimiston, joka myisi sekä lauttalippuja että noita esityslippuja, että en turhaan matkustaisi Macauhun, jos esitys onkin jo loppuunmyyty. Lauttamatkakaan kun ei halpa ole. Macau on vähän niinkuin Hong Kong, mutta se oli vuosikymmeniä Portugalin hallussa, ennenkuin palauttivat sen Kiinan hallintoon, mutta Macau, kuten Honkkari, on ns. autonominen valtio. (Tai jotain sinne päin, en tiedä niin tarkasti tätä politiikkaa.)

Vaan nyt lähden pois täältä ahdistavasta internet-kahvilasta, mikä on vain pieni lasikoppi jonkun elektroniikka-liikkeen takatilassa. On nälkä. Hostelli sijaitsee tässä samassa rakennuksessa ja koko rakennus kuhisee intialaisia ja tummia miehiä. Varsin ahdistava paikka. Yöks. Onneksi täällä ei tartte aikaansa viettää, tulee vain nukkumaan ja koko muun ajan kiertelee jossain. Muissa kohteissani sentäs tykkäsin viettää hostellilla aikaa, mutta täällä ei tulisi kysymykseenkään. Kauas vain.

Nyt siis olen Hong Kongissa.

Pakkaaminen oli yhtä tuskaa eilisiltana, sillä olin tehnyt tosiaankin vähän liikaakin shoppailuja.. Ja kuin pisteenä iin päälle, aamulla kun nousin ylös, satoi ulkona vettä. Metro oli aika täynnä ihmisiä, sillä toki aamu oli siinä vaiheessa, että työmatkalaisia oli runsaasti. Eräät tuttavani varoittivat, että sateisella ilmalla et sitten tule saamaan taksia millään. Tajusin jo metrossa, et mun aikataulu menee aika tiukalle ja rupesi jännittämään ihan sairaasti. Kyllä siinä tuli pyydettyä Jumalatarta avuksi, että nyt ihan oikeasti tarttis vähä apua, et ehtii lennolle. Selvästi hän kuuli, sillä kun astuin viimeisellä metropysäkillä lähimpänä Hongqiao:n lentoasemaa ulos, ja kävelin suojatien yli, oli heti taksi vapaana nenän edessä. Jes! Juoksentelin pitkin terminaalia kamat niskassa etsien check-in tiskiä.. Jonne toki oli aivan helvetillinen jono. Mutta just ajoissa ehdin chekkaamaan itseni lennolle. Ja sitten turvatarkastusjonoon, jossa taas alkoi jännittämään.. Mutta ehdin ajoissa siitäkin läpi ja ehdin jopa istua pari minuuttia ostamani suklaapatukan kanssa odottamassa, että pahin boarding-jono hälvenee.

Lento lähti aika myöhässä, mutta onneksi mulla oli kirja, vielä englanninkielinen, jonka lukemisessa kyllä menee aikaa... "Pikku naisia" on klassikkoteos ja ajattelin lukaista sen, kun löysin kerta Shanghailaisesta kirjakaupasta sen englanniksi aika edulliseen hintaan. Lennon noustessa taisin kyllä kokea elämäni pahimman ilmakuopan, ihan mahasta tempasi ja kunnolla, kun kone notkahti reippaasti alaspäin. Muuten lento oli rauhallinen. Tähän mennessä olen siis lentänyt Turkish Airlinesilla Boeing 737:lla sekä 777:lla, Sichuan Airlinesilla A321:lla (muistaakseeni kaks kertaa, tai sit toinen kerta oli A320:lla) sekä China Eastern Airlinesilla A330:lla. Lennot takaisinpäin ovat Turkish Airlinesilla käsittääkseni samoilla konetyypeillä kuin tullessakin.

Lento toki saapui myöhässä myös Guangzhouhun, mutta onneksi olin varannut omasta mielestäni reippaasti aikaa, siis siihen milloin olin ilmoittanut saapuvani hostellille. Lentokenttäbussi oli vähän arpomista, mutta onneksi siellä sattui olemaan yks kiinalaisen näköinen mies, kuka oli menossa myös Guangzhoun itäiselle rautatieasemalle, minne minäkin ja hän puhui hyvää englantia, joten hän neuvoi minua. Hän istui myös bussissa lähellä ja sanoi, että jäädään vasta viimeisellä pysäkillä pois. Hän myös käveli kanssani rautatieasemalle ja juteltiin siinä matkalla. Hän asui USA:ssa, oli bisnesmatkalla Kiinassa, mutta osasi puhua kiinaa, ilmeisesti sukujuuret Kiinasta sitten. Varsin ihana ja ystävällinen mies, n. nelissäkymmenissä varmaankin. Muutenkin matkani aikana olen kohdannut monia ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka ovat neuvoneet ja auttaneet minua, jos olen ollut eksyneen näköisenä jossain. Tämä mies kysyi minulta, että olenko yläasteella vai lukiossa ja en voinut olla nauramatta, että olen kyllä jo 24 ja ollut työelämässä viisi vuotta! =D Mutta sanoin, että tiedän näyttäväni todella nuorelta, enkä ota sitä pahalla, sillä mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän sitä arvostaa että näyttää ikäistään nuoremmalta! Shanghaissa eräs tarjoilijakin kysyi minulta, että miten vanha olen ja sitten sanoi, että "hänen ystävänsä luuli että olen 15..." Sain silloin tosi hyvät naurut! =D

Junamatka meni mukavasti Shenzheniin ja rajanylitys kävi tälläkertaa paljon mukavammin, sillä matkatavaroita ei missään vaiheessa tarvinnut heittää läpivalaisuun. (?) Metrossa aloin katsomaan ikkunasta ulos ja toteamaan, että vaikka Guangzhoussa oli ihana aurinkoinen sää, niin täällä Hong Kongissa sataa kyllä ihanjustkohta vettä kaatamalla.. Ja niinhän se tekikin. Mutta mikä pahinta, onnistuin eksymään aivan totaalisesti! Taksijonot olivat hirveitä, en tajunnut kahdesta (!!) Hong Kongin kartasta sekä katumerkeistä tuon taivaallista ja vettä tuli aivan kaatamalla. Olin niin vittuuntunut rinkka selässä ja reppu mahapuolella (kumpikin á 9kg), että lopulta etsin vain lähimmän hotellin ja marssin sisään. Muutenkin buukkaamaani hostelliin ilmoittamani saapumisaika oli jo mennyt, vaikka luulin varanneeni siihen reilusti aikaa. Noh, järkytyin lievästi kuulessani huoneen hinnan, mutta päätin kuitenkin ottaa sen, sillä hartioita särki aivan sairaasti. Reilu 80e yhdestä yöstä...

Mutta kylläpä tämä onki hieno hotelli! Oikein luksusluokkaa! =D Ja mulla on tosiaan tähän mennessä mennyt rahaa tosi vähän reissussa, matkakassaa on todellakin reilusti jäljellä! En saa ikinä tuhlattua niitä kaikkia (eikä tarttekaan). Harkitsen edelleen vakavissani osan tavaroista lähettämistä postipakettina Suomeen, sillä rahaa on ja on aivan totaalisen ärsyttävää raahata noin paljon kamaa mukanaan. Odotan jo kauhulla huomista, kun mun pitää siirtyä noiden kamojeni kanssa hostelliin.. Ja tällä kertaa koitan oikeasti löytää reitin perille. Tuo kartta, minkä olen napannut lentokentältä mukaani, on siis aivan totaalisen huono ja *piip*, että...!

Mutta, nyt ajattelin mennä luksustelemaan vaahtokylpyyn! =D Toivottavasti huomenna Hong Kong näyttää paremmat puolensa.

Viimeinen ilta Shanghaissa alkaa kohta olemaan lopuillaan. Huomenna siirryn Hong Kongiin.

Eli mitäpä tässä voi oikein muuta sanoa, kuin kertakaikkisen ihastuttava ja mahtava kaupunki. Shanghai on todella länsimaalainen verrattuna muuhun Kiinaan. Mutta sivukaduilta löytää myös sitä vähän aidompaa kiinalaista elämää. Oma hostelli onneksi on sellaisella alueella, että täällä sitä aitoakin kiinalaista elämää näkee. Mutta silti niin mukavan lähellä Pudongia ja muita tärkeitä paikkoja. Tosi monet kiinalaiset puhuvat täällä englantia, ja länsimaalaisia turisteja tai kenties maahanmuuttajia näkee kaduilla runsaasti. Matkustaminen on ollut helpompaa nyt, kun englanti on ihan puhuttu kieli.

Shanghain nähtävyyksistä.. Noh, en ole hirveästi kyllä kierrellyt, en ole käynyt edes yhdessäkään museossa, vaikka näitä museoita kovasti kehutaakin. Olen käynyt siis Oriental Perl tv-towerissa sekä tänään World Financial Centerissä. Oli kyllä tosi mahtavaa olla siellä ylimmässä kerroksessa, aluksi meni totuttelua siihen lasilattiaan, se tuntui niin järkyttävälle.. Ja pikkaisen huojuikin tuulessa. 474m:n korkeudessa, pilvet vaan viiletti siitä ohitse ja peitti välillä näkyvyyden valkoiseen huntuun. Century parkin lisäksi olen nyt nähnyt myös People's parkin, joka on pieni puisto ihan keskellä kaupunkia.

Olen shoppaillu enemmä ku laki sallii, enkä oikein tiedä, tekisinkö niin rajun tempun, et Hong Kongissa postittaisin osan tavaroista Suomeen... Rahat ovat riittäneet paremmin kuin hyvin, Kiina on tosiaankin todella edullinen maa! Ja onpa sitä tullu käytyä sellees syömässäkin, että muut ovat tarjonneet ruuat. Täällä Shanghaissa olen hostellissa tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja mailiosoitekokoelma kasvaa...

Postitan postikortit muuten vasta Hong Kongista, joten vielä ehtii lähettää osoitteita mulle päin.

Vaan lataanpa vielä noita kuvia tuonne picasaan jälleen kerran ja painun sitten nukkumaan. Huomisaamuna pitää jälleen nousta vähän aikaisemmin ylös, kun lähtee tuo lento puol ykstoista aamulla tonne etelämmäs. Lentokoneessa tulee noita kilometrejä vietettyä tällä matkalla aika runsaasti.