Lähtöpäivä lähestyy vakaata tahtiaan. Aika on mennyt melko nopeasti, työn merkeissä ja Battlestar Galactica-televisiosarjaa tuijotellessa. Tasan kahdeksantoista vuorokauden kulttua olen jo Istanbulissa. Rokotukset ovat hankittu kuntoon, matkavakuutus hoidettu myös ajat sitten ja tänä aamuna kävin eksymässä Kulosaaressa etsiessäni Kiinan suurlähetystöä. Vaikuttaa todellakin lupaavalta, kun eksyn jo Helsinkiin, niin mitenköhän käy itse määränpäässä...! Mutta kävinpä heittämässä viisumihakemuksen sisään, kun löysin lopulta sen lähetystön, perjantaina on viisumi haettavissa, mutta en tiedä vielä, mikä päivä ehdin sen hakemaan, kenties vasta ensi viikolla.

Pian pitää käydä apteekissa hankkimassa maitohappobakteereja sekä käsidesinfionti-ainetta. Pahin pelko tällä hetkellä on se, että sairastun juuri ennen matkapäivää, enkä pääsekään reissuun. Mun tuurilla saan toki ihan tavallisen flunssan, mutta kun tämä nykypäivän täysin turha vauhkoaminen on tällä asteella, niin eihän mulla olisi mitään asiaa lentokoneeseen. Tosin lähtisin varmaan silti kipeänä reissuun, tätä matkaa kun olen odottanut niin kovasti! Kiskoisin vaan kitaani puoli burana-pakettia ja olisin lennot ihan koomassa.

En ole oikeastaan edes hirveämmin ehtinyt ajatella matkasuunnitelmia tai muita tarkemmiksi. Se nyt kuitenkin on selvillä, että pomoni tuntee erään kiinalaisen neitosen, kuka on työskennellyt Hartwall Areenan hesellä ja tämä neitonen on tällä hetkellä jossain päin Kantonin aluetta. Joten toivottavasti tämä neitonen ehtii ja on kiinnostunut taluttamaan kädestä tällaista kokematonta omatoimireppumatkailijaa edes vähäsen. Haluaisin ainakin kovasti päästä kiinalaisen lääkärin pakeille matkan aikana. Akupunktiota ja muuta kivaa kokeilemaan. Neulakammoisena se tuleekin olemaan mielenkiintoista!

En ole myöskään ehtinyt opettelemaan kiinaa niin paljon kuin olisin halunnut. Pitää ehkä tsemapta tässä vielä. Kun ja jos työt antaa periksi. Noita työtunteja kun on kerääntynyt erittäin runsaasti tässä viimeisen kahden kuukauden aikana. Mutta, eipä ole rahasta puutetta. Palkat ovat olleet sitä luokkaa, että olen saanut säästettyä niin runsaasti rahaa, että tulen elämään Kiinassa herroiksi ja rouviksi... Mutta silti ehdottomasti toteutan reppumatkailijan ideologiaa ja haluan olla säästeliäs reissussa!

Siistin muuten tästä tekstistäni slangisanoja pois, sillä tiedän, että blogiani tulee lukemaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä slangia. Toivottavasti ensimmäinen kirjoitukseni on ymmärrettävissä niille, ketkä eivät stadin slangia taida.

Matkajännitys nousee siis jo kovasti, kun aika on kulunut niin nopeasti, vaikka siltikin niin hitaasti! Odotan tätä matkaa niin kovin! Olen kuin 3-vuotias lapsi ensimmäistä kertaa lelukaupassa! Eräs ystävättäreni on tällä hetkellä reilaamassa ja innolla seuraan hänen päiväkirjaansa sekä matkakuvia! =) Mutta tiedän, kolme viikkoa menee äärimmäisen nopeasti ja sitten olen jo matkalla... Jännittää!