Noniin. Nyt ollaan saavuttu Shanghaihin!

Viimeinen päivä Chongqingissä meni ihan kivasti. Yöllä vain en saanut kunnolla nukuttua, ja siksi koitin nukkua aamulla pidempään, etten olisi niin kuollut. Nousin kai ylös puoli kaksitoista lukuisien heräilyjen jälkeen. Suihkun jälkeen söin hostellilla aamupalaa vielä ja annoin hiusten kuivua rauhassa, ennenkuin lähdin käymään hostellin lähellä olleessa temppelissä. Taaskaan en ottanut valokuvia kohteliaisuussyistä. Tämä buddhalaistemppeli oli paljon vanhempi kuin aiemmin vierailemani ja sen aisti myös ilmapiirissä. Temppelin ilmapiiri oli niin mahtava, että sitä ei voinut olla huomaamatta. En vieläkään tuntenut tapoja, enkä uskaltanut tehdä yhtään mitään sinne päinkään, joten tyydyin taas vain kunnioittavasti katselemaan tietyn hajuraon päässä kauniita alttareita ja temppelipatsaita.

Sitten lähdin Shapingpa:n kaupunginosaan, mitä olin aina vain bussista ohikulkiessa ikkunasta katsellut, mikä on yliopistokaupunginosa. Marssin yhteen kampaamoon, minkä olin huomannut pari päivää aiemmin bussin ikkunasta, sillä silloin siinä pihalla oli koko sen kampaamon henkilökunta taukojumpalla. =D Eihän siellä kampaamossa kukaan osannut englantia, mutta tuon fraasisanakirjan avulla selvisin kiitettävästi ja sain mitä halusinkin, eli pari senttiä huonoa hiusta latvoista pois. Hintaan sisältyi myös ennen hiusten pesua ja leikkausta niska-hartia-päänahka-hieronta! Ah!

Kävin hetken kävelemässä vielä ihan ydinkeskustassa, mokoma alue kun alkoi jo tulla tutuksi eikä ollut pelkoa enää, että onnistuisin hetkessä pääsemään hieman eksyksiin. Sitten kokeilin huvikseni monoreiliä, joka ydinkeskustassa kulkee siis hetken matkaa maan alla, mutta Jianling-joen rannalle tultaessa putkahtaa vuorenseinästä esiin ja kulkee sitten parinkymmenen metrin korkeudella ilmassa. Kävelin rauhassa Shanqingsi-alueen läpi ja etsin kartan avulla erästä puistoa, joka sijaitsee korkean mäen päällä, josta kuulemma on hyvät näkymät. Pääsin puistoon pienen harhailun jälkeen perille juuri hämärän laskeutuessa, kiipeäminen korkean mäen laelle oli raskasta, mutta vaivan arvoista. Otin muutamia valokuvia ja minulle tuli juttelemaan eräs kiinalainen tyttö, joka oli harjoittelemassa siinä vieressä, ilmeisesti jotain voimistelua. Hän osasi jotenkuten englantia, joten sain selville, että hän on 14-vuotias, hänen nimensä on PingPing ja joitain muita pieniä asioita. Varsin ihana nuori neitonen.

Tarkoitukseni oli mennä syömään Chongqingin paikallista suurta herkkua HotPot:ia, eli liemikeittoa, mikä on tulista. Mutta en ihan löytänyt oikeaa ravintolaa, mutta päätin silti syödä siinä minne nyt ekana sitten astelinkin. Sain kuitenkin äärettömän herkullista keittoa, missä oli kaikkea eri lihaa ja sieniä ja vähän salaattia. Keitto kiehui koko ajan siinä nenäni edessä pöydässä olevassa reiässä, missä oli kaasukeittolevy. Tuontapaisesta tarjoilusta tykkään täällä eniten, sillä sitten voi itse ainakin olla varma, että liha on oikeasti kunnolla kypsää.

Viimeinen yö Chongqingissä hostellissa meni vähän niin ja näin, jännitti kai niin matkustaminen Shanghaihin, että sain hädintuskin nukuttua neljää tuntia, pätkissä... Ja muutenkin, kun piti herätä jo ennen kuutta aamulla ja lähteä heti kuuden jälkeen lentokentälle. Taksilla en mennytkään, hostellista sanoivat että tilaavat taksin ja ottivat maksun etukäteen, mutta siis virallinen taksi se ei ollut, vaan ilmeisesti joku ihminen vain, kenen kanssa hostellilla on sopimus kyydeistä. Oli se kuitenkin varmasti edullisempi kuin taksi. Lentokentälle pääsin kuitenkin hyvissä ajoin ja jonkin aikaa ehdin istuakin, ennenkuin boarding vasta alkoi. Lento meni mukavasti, ehkä eniten turbulenssia, kuin mitä olen aiemmin kokenut, mutta ei pahaa kuitenkaan. Lähes koko lennon ajan vatkasi hieman ja pikkusen enemmänkin välillä. Sain kuitenkin pikkuisen torkahdettuakin koneessa ennen Shanghaihin saapumista.

Shanghain osuus alkoi heti aivan loistavissa merkeissä, sillä suoraan Pudongin lentokentältä hyppäsin siis Maglev-luotijunaan. Huippunopeus junalla on 430km/h ja sitä haipakkaa minäkin sitten menin! N. 35 km:n matka taittui alle kymmenessä minuutissa. Oli kyllä tosi hieno kokemus! Päästessäni kaupungin reunamille junan kyydillä siirryin metroon, ja sain ostettua tuollaisen matkustuskortin jopa kivuttomasti. Pääsin oikealle metroasemalle, mikä on hostellin lähellä, kivuttomasti. Mutta sitten alkoi se hankalampi osuus. Mulla oli sellainen kartta, missä ei näkynyt tämän tien nimeä, missä hostelli sijaitsee.. Joten tökkäsin vain villillä arvauksella, että se saattais olla tuo katu ja lähdin kävelemään metroasemalta, hieman harhaillen. Ja hyvinpä vaistoni osui oikeaan, sillä se oli kuin olikin se katu! Hostellilla työntekijä sitten näytti, että eikun, tää hostelli on tällä kadulla ja olin ihan, et nohöh, tuurillapa sitten tän löysin, ku en osaa karttaakaan lukea.

Jätin matkatavarat hostellille, istuin hetken aikaa miettiän ja lukien ja pähkäillen, että mitä haluaisin tehdä. Ja lähdin takaisin metroasemalle.. Kartan avulla. Ja sitä asemaa ei löytynytkään enää. Harhailin jotain kiertoreittejä kartta kädessä ja kirosin omaa suunnistustaitoani ja suuntavaistoani alempaan helvettiin jo. Onneksi joku ystävällinen nuori kiinalaisnainen kysyi multa, että tarvitsenko apua (englanniksi) ja hän käveli mun kanssa metroasemalle, joka ei ollutkaan enää kovin kaukana. Ihania avuliaita ihmisiä! Kirosin siinä jo karttaakin ja tuumasin, et perkeleen kartta, kun se taitaa olla viallinen ja olin jo melkein heittämässä koko kapistusta roskiin. Noh, metrolla taas liikuin sulavasti ja menin kävelykadulle, missä on paljon kaikkia merkkikauppoja ja vilasin siitä vähän nopeasti, miltä näyttää ja lähdin sitten etsimään erästä ravintolaa, mitä matkailukirja Lonely Planet, melkoinen tiiliskivi mitä välttämättä haluan raahata reissussa mukana, suositteli. Sen ravintolan löysin jopa nätisti. Söin todella maittavaa naudanselkää ja riisiä. Nam. Matkalla ravintolaan kävi myös onni, sillä näin kirjakaupan, mikä myy englanninkielisiä kirjoja. Olin sekä Guangzhoussa että Chongqingissä harhaillu varmaan yhteensä tunnin kirjakaupoissa etsien ystävälleni Jarnolle Mao:n pientä punaista kirjasta englanniksi kirjoitettua. Olin jo ajatellut, että onkohan se kirja jotenkin sitten kielletty ja sitä ei löydä kirjakaupoista (edes kiinaksi). Mutta tuolla se tuli vastaan, ah onnea! Lisäksi sitten kävelin yhden vaatekaupan ohitse, jonne ajattelin piipahtaa sisälle.. Ja tulin ulos 200 juania köyhempänä, mutta kahden hameen omistajana, joista toinen on osittain silkkiä. Molemmat hameet varsin hienoja! Mua alkaa jo vähän pelottamaan, että miten raahaan tavarat takaisin Suomeen... Vannoin jo itselleni pyhästi, etten osta itselleni enää mitään vaatteita, ainoastaan yhden topin, jos niikseen tulee! (Tai mekon, taitaitai... apua.)

Sitten kävelin Bundia kohden, ajattelin että saan hienoja valokuvia Pudongin uudesta kaupunginosasta Bundilta päin, mikä on suosittu turistien keskuudessa valokuvien ottamista varten. Mutta pettymys olikin suuri, koko iso rantakävelykatu, n. 2km, on remontissa ja sinne ei pääse ollenkaan! Käsittämätöntä! Jossain näin mainoksia, että "miten hieno Bundista tulee remontin jälkeen", mutta kirosin vain mielessäni, että eipä se mua nyt paljoa lohduta! Lähdin kävelemään katuja pitkin toivoen, että jostain pääsen joen rantaan, että saisin hyviä kuvia yksistä maailman korkeimmista rakennuksista.. Kävelin varmaankin pari kilometriä, kun vastaan putkahti puisto, ah! Ja rantalaituri! Jes! Ja sain muutamia hyviä kuvia. =) Ja koska olin kävellyt kokoajan hostellille päin, ajattelin että kävelenpä sitten loppumatkankin, sillä takas lähimmälle metroasemalle oli varmaan pidempikin matka kuin itse hostellille. Ja metrokin olisi kiertänyt jonkinverran ja olisin joutunut tekemään linjanvaihdon. Harhailin taas etsiessäni hostellia. Ja kun vihdoin ja viimein löysin oikean kadun, totesin, että minä olin alunperinkin ollut oikeassa, millä kadulla hostelli sijaitsee ja työntekijä oli merkinnyt minulle väärän kadun karttaan! Ilmankos olinkin aina eksyksissä, perkele! Hostellityöntekijä oli merkannut hostellin sijainnin yli puoli kilometriä väärään suuntaan, argh! Kävelin varmaan yli kilometrin turhaan sen takia, mutta ainakin tutustuin naapurustoon (kävelin siis ihan haravoiden katuja läpi).

Loppuillan olenkin vain istunut hostellilla ja pääosin jutellut kahden kiinalaisen nuorenmiehen kanssa, etenkin toisen niistä. Raukkaparka taitaa luulla, että hänellä on mahdollisuuksia mun kanssa. Mutta tosi mukava nuorimies ja on ihana tutustua uusiin ihmisiin. Olin jo lähdössä tuossa puolitoista tuntia sitten jalkahierontaan (eli yhdeksältä illalla), mutta eihän hän laskenut mua enää siihen aikaan yksin ulos! =D Sööttiä.

Olen aivan totaalisen ihastunut Shanghaihin. Mahtava kaupunki! Olen myyty! Chongqing oli myös todella ihana, mutta julkisen liikenteen toimimattomuus oli ärsyttävää. Täällä on todella toimiva ja kattava metro, jolla pääsee liikkumaan vaivatta. Ihanaa! Huomenna varmaan jo menen World Financial Centeriin vierailulle, hostellin ikkunasta näkyy sen huippu ja katson vain sitä kuola valuen... Sitten näette kuvista, miltä maailma näyttää n. 450m:n korkeudelta pilvenpiirtäjästä! En ole vielä päättänyt, menenkö myös Shanghain Oriental Perl tv-torniin, mikä on vähäsen matalampi, mutta pääseepä sielläkin tosi korkealle (en edes muista miten, 350m nyt ainakin). En edes enää tiedä, aionko vierailla tuossa lähellä olevassa pikkukaupungissa Hangzhoussa, sillä tämä Shanghai kyllä nyt vei multa jalat alta! Suosittelen kaikille matkustelusta pitäville! Ihana paikka!