Eilen tosiaan tuli nukuttua hävyttömän pitkään ja kello oli melkein kuusi, ennenkuin lähdimme liikenteeseen. Sain nähdä ja kokea ekaa kertaa, minkänlainen on ruuhka-ajan metro täällä. Onneksi mentiin vaan yks pysäkinväli, huh. Kävimme Janen kanssa pikkuisen kiertelemässä tossa keskustassa ja odotimme Jingsiä. Ensimmäistä kertaa kokeilin tinkimistaitojani aika hyvällä lopputuloksella! Halusin ostaa pienen käsilaukun itselleni, jonne mahtuisi kamera ja pieni määrä rahaa. Joten sitten kun vastaan tuli sopiva veska ja myyjä ilmoitti hinnaksi 160 juania (16e), niin tiesin samantien miten toimia. Näpäytin myyjälle hinnaksi laskimeen 50 juania, jota hän sitten toki kauhisteli. Lähdin kävelemään poispäin, ja myyjä jo huutelee kahden askeleen jälkeen perään, ja antaa jonkun hinnan vähän tolta väliltä. Kun olin tyytymätön tähän ja olin taas tekemässä lähtöä, niin hinta aleni 60 juaniin, jonka päätin sitten hyväksyä. Yleensähän noissa tinkimisissä kannattaa pitäytyä siinä hinnassa minkä alunperin ilmoitti, mutta tuo jo tuli niin lähelle, että ajattelin hyväksyä. Joten niinpä olen tollaisen söötin pienen pörröisen pinkin käsilaukun omistaja! =D (En ole ehtinyt vielä kuvata sitä, näette kyllä kuvan jossai vaihees.) Käytiin myös kirjakaupassa, en löytänyt sitä mitä etsin, mutta vastaan osui Lonely Planetin taskukokoinen fraasisanakirja mandariinin kiina - englanti. Ah, onnea! Nyt luotan paljon paremmin omaan selviytymiskykyyni muissa isoissa kaupungeissa täällä, kun yksin pitää selvitä! Ei mikään hirveän halpa ostos, 86 juania, mutta varmasti tulee olemaan hyödyllinen.

Jings liittyi seuraamme ja käytiin ostamassa liput eläintarhaan, jonne menemme sittenkin sunnuntaina. Ne liput ovat kuulemma halvemmat matkatoimistosta, kuin portilta ostettuna. En tiedä, en ehtinyt nähdä hintaa, Jings kun on tyypilliseen kiinalaiseen tapaan älyttömän vieraanvarainen ja minusta tuntuu pahalta, kun asun ilmaiseksi heidän luonaan ja he tarjoavat minulle aina ravintolassa yms. (Hehe, kyl mie tos yks ilta onnistuin maksamaan yhden kokonaisen ravintolalaskun pyötäseurueelle salaa.)

Sitten menimme syömään tyypillistä kantonilaista ruokaa. Ravintolassa jokaisella on oma keittolevy pöytään upotettuna edessään, jossa kiehuu joko mieto tai vahva mausteliemi valinnan mukaan. Sitten tilataan koko pöytäseurueelle erilainen valikoima ties mitä. Maistoin eilen sitten mm. mustekalaa sekä sammakkoa. Molemmat varsin hyviä muuten, kun osaa vaan sotkea sopivan määrän mausteita oman kulhonsa pohjalle, jossa kypsät antimet sitten pyöritellään. Puikoilla syöminen alkaa kokoajan luonnistumaan yhä paremmin. Alkunaposteltavina olleet suolapähkinätkin taittuivat jo aika hyvin puikkojen kanssa. Tuolla ravintolassa huomasin vasta ekaa kertaa pienen alttarin, joita kuulemma on aika useassakin paikassa täällä. Kohteliaisuussyistä en kuvannut, sillä se olisi epäkunnioittavaa jumalia ja uskomuksia kohtaan.

Syömisen jälkeen hyppäsimme taksiin ja kävimme hieronnassa! Kyseessä kokovartalohieronta, joka kesti noin tunnin. Naamasta ja päänahasta lähtien pohkeisiin saakka. Todella ihana ja rentouttava hetki. Hieronnan jälkeen tulimmekin takaisin kämpille, josta emme sitten jaksaneetkaan liikahtaa enää mihinkään. Kävin ajoissa nukkumaan ja niinpä olen nyt herännytkin ajoissa! Janen kanssa lähdemmekin varmaan kohta kaupungille, syömään ja katselemaan taas vähän kauppoja. En ole vielä edes ehtinyt nähdä tätä kaupunkia kunnolla päivänvalossa, nyt on monta tuntia aikaa, jes!

Näin myös eilen illalla ekaa kertaa elämässäni torakan, vessassa. Tai en mie edes nähnyt sitä kunnolla, kun ei mul ollu silmälaseja päässä, hätkähdin vain, et mikä ihmeen rusehtava n. 3cm mittainen möntti juoksi lattian halki. Pyhpah, saas nähdä milloin näen kaverin uudestaan, silmälasien kanssa. Maha ei ole ollut ollenkaan sekaisin, kiitos varmaankin kuuluu maitohappobakteereille, joita aloin syömään tunnollisesti pari viikkoa ennen lähtöä, ja joita toki myös täällä syön kerran tai kaksi päivässä. Flunssaoireetkin on menossa koko ajan ohi. Mutta nyt pitää alkaa tekemään lähtöä, maha kurnii!